En ole metaforakuningas. Aikamme Aleksanteri Suuri, eli ulkoministerimme Stubb, sen sijaan on. Täytyy myös ihailla miehen tyyliä ja yksinkertaisia 3-3 jäsennyksiä kohtuullisen monimutkaisista kokopalloistuneista ilmiöistä. Hän on erinomainen puhuja ja hyvä Suomi-brändin rakentaja. Aito kosmopoliitti. Ahtisaaren vanavedessä myös rauhanneuvottelija - oli nimittäin tehnyt aamulla jonkin sortin rauhaa Paavon kanssa. Ilmeisesti kyse ei ollut Pesusienestä, vaan siitä toisesta mediasankarista.
Takaisin asiaan. Alex puhuu ulkopoliittisista asioista rennosti ja ei-virkamiesmäisesti. Jopa intohimoisesti. En pysty moittimaan täysin asiattomaksikaan. Tänään OP-Pohjolan tutkimussäätiön teemapäivässä miestä kuunnellessani minulle heräsi kuitenkin sellainen kysymys, että onkohan miehemme maailmalla jo liiankin salonkikelpoinen. Kurkottaako poliittinen eliittimme jo liiaksikin g-maailman hienompiin huoneisiin?
Ulkoministerimme koulutti kuulijoitaan lausuen muutaman varoituksen sanan: ”Varokaa Impivaaralaista ajattelua!” Se on suomelle tuhon tie, oli ohjeistus tulevalle kvartaalille jona vaalit käydään. Pitänee tutustua Impivaaraan. Sen verran vakava oli ulkoministerimme naama. Ja se ei taida usein kovin vakavaksi mennä. Ystäväni – hyvää ystävän päivää muuten! – Juhis (lue Mies Mustissa), varmaan toteaisi: ”Sitä on niin monenlaista populismia!” No en tiedä toteaisiko tästä asiasta näin, mutta toimii.
Taantumuksellisia voimia tulee tietysti varoa ja pyrkiä hillitsemään. Rajat kiinni ja irti Eurosta ei ole realismia, eikä toivottavaa. Mutta eikö olisi syytä olla huolissaan myös toisesta ääripäästä. Mielestäni kansainvälistä peliä voi pelata tukevasti Suomi-neidon sylistä. Uskon, että kyseisen neitokaisen syli kelpaisi varsin monelle kansainväliselle toimijalle. Suomi-neito on ystävämme, josta kannattaa pitää huolta. Sille ei pidä kääntää selkäänsä. Kuka kuulee, jos Suomi-neito huutaa hätähuutoa Impivaaran mummon suulla?
Isoisäni Otto Wilhelm oli aikanaan perustamassa Kokoomusta kunnioittaen ihmisen oikeutta työhön ja ajaen osallistavaa hyvinvoinnin rakentamista. Osallistumisaste on tänäänkin ratkaisevassa roolissa yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta. Osallistuminen on toisaalta ratkaisevaa myös yksilöiden hyvinvoinnin kannalta. ”Työväen presidentti” oli tätä taustaa vasten toimiva vaaliteema. Minneköhän gallup -ykkönen on kadottanut sen? Ainakin tänään osallistamisen konkretiaa tarjosi lähinnä työministeri Sinnemäki nostamalla esiin sosiaalisen yrittäjyyden hyvinvoinnin edistämisen työkaluna.
Eräs maisterisjätkä Espoosta on huomannut Impivaaran mummon ja kuiskuttelee mukavia tämän korvaan. Vai olikohan hän itse tuo mummo? Yhtä kaikki, kyse ei taida olla pelkästään saduista. Soini vaikuttaa tunnistaneen jotain mistä ei kolmen suuren äänellä puhuta: tietyn kansanosan aitoja tarpeita. Kolme suurta ovat hankkineet salonkikelpoisuuden. Kuka sitä nyt haluaisi palata tavallisen kansan pariin, kun on kerran saanut kutsun? Ne palaavat, jotka muistavat millä asialla ovat ja mistä ovat tulleet. Saa nähdä ilmaantuuko näitä ennen vaaleja. Jos ei ilmaannu riittävästi ja uskottavasti, meillä voi olla Impivaaran mummo pääministerinä!
Impivaarasta ja mummosta tulee vielä mieleen pari asiaa. Ensinnäkin, mullistavat keksinnöt tehdään yleensä jossain muualla kuin ”huippuyliopistoissa”. Ne tehdään vaikkapa Manchesterin esikaupungissa, kalifornialaisessa autotallissa, ison järven rannalla tai pohjoiskarjalaisella maatilalla. Kuka sanoo, ettei Impivaaralta tulisi Suomen uusi Nokia tai vaikkapa uusi globaali yhteiskuntajärjestelmä (jos joku sitä haikailee)? Toiseksi, the Chinese are back! Eivät he itse asiassa kovin pitkään poissa olleetkaan, ehkä noin puolitoista vuosisataa. Kiinalaiset arvostaisivat Impivaaran mummoa. Heidän ei tarvitse tehdä murrosikäisen (Amerikka?) virheitä. Heillä on kokemusta ja se näkyy kärsivällisenä ja määrätietoisena mahdin kasvattamisena. Kokemusta ja osaamista on meillä suomalaisillakin. Kuka vain saisi meidät uskomaan itseemme? Ei parasta aina tarvitse hakea muualta.
Palataanpa vielä lopuksi Stubbiin ja Soiniin. Edellisen osalta voidaan todeta, että jonkunhan ne likaisetkin työt on tehtävä. Ei varmasti ole helppoa ravata puku päällä ympäri maailmaa levittämässä pyhää kolminaisuutta. Ei ole ihme, että ulkoministerimme on pysynyt timminä kuin Oober parhaina vuosinaan (jotka tietysti ovat fit 40 blogin perusteella edessäpäin). Tuulipukukansa saa nauttia näytelmää kotisohvalta ihan kunnon lähiruoka-annoksia nauttien (tosin kaikki paitsi Impivaaran mummo ovat jo vaihtaneet kanavaa ajat sitten). Eikä ole helppoa pääministeriehdokkaalla Soinillakaan. Kuka uskoisi, että hänellä on jotain todellista sanottavaakin? Utopiassa Stubb ja Soini kohtaavat aistillisesti kevätauringon sulattaessa vastakkainasettelut (saatiinhan se kevätauringon mahti tähänkin mukaan) ja kävelevät Paavon kanssa käsi kädessä kohti huomista – parempaa Suomea, joka on kansainvälinen ja kuuntelee myös Impivaaran mummoa. Ai miksi Paavon kanssa? Paavo osaa kävellä nuoralla – utopiassa.
