Myytinmurtajat

Pääkaupunkiseudulla elää sitkeänä myytti, jonka mukaan Helsinki on Suomen ainut kansainvälinen paikka ja muut osat Suomea ovat maaseutua – luonnehdinta ”traktorilla kauppaan ja niin edelleen” ei ole tarkoitettu kehuksi. Helsinki-myytti on urbaanisuusulottuvuudessa kaiketi paljon puhutun Impivaaralaisuuden vastakohta, mutta todennäköisesti yhtä vaarallinen.

Harmikseni olen ollut havaitsevinani kehä-3-ajattelun leimaavan myös yliopistoista käytävää keskustelua. Olen ollut sellaisessakin seminaarissa, jossa noin muuten fiksulta vaikuttava henkilö on kyseenalaistanut yliopistojen tarpeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Usein olen saanut äimistellä keskustelukumppanin selkäytimestä nousevaa oletusta, jonka mukaan Aalto on kansainvälinen ja LUT ei – nimenomaan sen osalta mitkä keskustelut tunnetaan ja mihin keskusteluihin osallistutaan.

Tieteelliset keskustelut ovat olleet jo hyvän aikaa globaaleja. Itselleni tämä oli selvää ainakin siitä lähtien, kun aikanaan kandiseminaarissa silloinen ohjaajani Ikävalko (terveiset Kokeen!) löi kouraani A-tason artikkelin – tässä on se keskustelu, josta myös meillä ammennetaan, jota pidetään esimerkkinä omalle tutkimukselle ja johon pyritään myötävaikuttamaan. Kiitos johtajiemme äänekkään tiedon (viele Grüße nach Bremen!), ovat kansainvälinen korkeatasoinen tutkimus ja hyvät suhteet kansainvälisiin huippuihin muodostuneet itsestäänselvyyksiksi tiedekunnassamme 2000-luvulla.

Ihan samoihin lehtiin me täältä Saimaan rannalta tyrkytämme tieteellisiä kontribuutioitamme kuin kollegamme muilta mantereilta. Kielialueittain rajautuneita keskusteluita on enää varsin vähän ja viimeisetkin vastarinnan pesäkkeet ovat murtumassa. Helsinki-myytin vastaisesti meitä lappeenrantalaisiakin on aktiivisesti luomassa kansainvälisiä rakenteita ja foorumeja, jotka edistävät tieteen globalisoitumista siellä missä hyödyllistä tietoa piilotellaan ”vieraassa” kielessä – englanninkielisen tutkijayhteisön ulottumattomissa.

Harhakuvista emme voi tietenkään syyttää ketään muuta kuin itseämme. Me LUTin väki emme ole viestineet itsestämme riittävän tehokkaasti edes kansallisena toimijana. Kuka tietää, että LUTin opiskelijoiden työllistyminen on yliopistojen kärkitasoa? (Lähde) Kuka tietää, että LUTin tekniikan opetus on toiseksi tuloksellisinta ja kauppatieteen opetus tuloksellisuudessaan oman alansa ylivoimainen ykkönen? (Lähde) Kuka tietää, että tutkimuksen tuloksellisuudessa LUTin kauppatieteellinen tiedekunta on Aallon kauppakorkeakoulun kanssa samalla tasolla? (Lähde) Kansainvälisyyden viestimisessä lienee vielä enemmän haastetta. Jokaisen LUTilaisen panosta tarvitaan positiivisen viestin viemiseksi – myös opiskelijoiden.

Kiitos venäläisten aktiivisen matkailun Lappeenranta on onneksi näkyvästi kansainvälinen kaupunki – myös erilaisissa tilastoissa. Uskottavuutta luo myös keskellä kaupunkia sijaitseva kansainvälinen lentokenttä, jolta käsin voi kätevästi sukkuloida minne tahansa tällä pallolla. Kaupunkimme potentiaali merkittävien tutkimuskonferenssien pitopaikkana on kasvanut merkittävästi kiitos Air Balticin ja Ryanairin. Matka vaikkapa Wienin kauppakorkeakoululta työhuoneelleni LUTiin kestää vain muutaman tunnin. Esimerkiksi Aaltoon ei muuten matkata juurikaan nopeammin – jo pelkästään lentokentän etäisen sijainnin ja hitaampien lentokenttätoimintojen takia.

Myöskään muualla maailmassa paras tieto ei elä yksinomaan (tai ylipäätään) sikäläisten ”kehäkolmosten” sisällä. Tämä tarkoittaa, että moni kansainvälinen huippu tulee niin ikään ”maaseutuyliopistosta”. Kaverini ison järven rannalta on ponnistanut kuuluisuuksien galleriaan pitkälti siltä pohjalta, että tutkimus ei ole liiaksi häiriintynyt muista ärsykkeitä. Kehä-3-ajattelun vallassa voi kuitenkin olla mahdotonta ymmärtää, että LUT voi olla monille kansainvälisille huipuille henkisesti lähempänä kuin Aalto. Etäisyyttäkin on niin monta sorttia.

Tehokas keino harhojen häivyttämiseen löytynee tiedemaailman varsinaisen toiminnan kuvaamisesta: tutkijaverkostojen rakentumisesta ja -yhteistyöstä sekä tutkimuksesta ja sen tuottamista hyödyistä.   

Verkostojen rakentamisessa yksilöt näyttelevät usein tärkeämpää roolia kuin instituutiot. Yksittäisen tutkijan osaaminen, näkemys ja mielenkiinnon kohteet sekä persoona ovat ratkaisevammassa roolissa hedelmällisen yhteistyön syntymisessä kuin se mistä yliopistosta kyseinen yksilö tulee. Rakenteilla on toki oma roolinsa, mutta suomalaisen yliopistotoiminnan kehittämisessä pitäisi panostaa nykyistä enemmän kansainväliseen vuorovaikutukseen kykeneviin osaajiin. 

Kansainvälinen tutkimusyhteistyö ei useinkaan edellytä maantieteellistä läheisyyttä. Nykyteknologian avulla tekstiä ja dataa sisältävät tiedostot siirtyvät hetkessä maailman yhdeltä puolelta toiselle. Esimerkiksi kolmen tutkijan porukasta yksi voi nököttää Saimaan saaressa, toinen kalastusmökissään Kanadassa ja kolmas nettikahvilassa Intiassa – ja silti tutkimusyhteistyö etenee tehokkaasti. Maantieteellisen etäisyyden tappiot ovat lähinnä sosiaalisia. Harmittaahan se, kun hyvien kaverien kanssa pääsee niin harvoin kasvotusten oluelle.J

Tutkimustyössä tarvittavien aineistojen kannalta paikallisuudella on jonkin verran väliä. Toki aineistoja voidaan periaatteessa kerätä mistä päin maailmaa tahansa, mutta mitä lähempänä tutkimuskohteena oleva organisaatio on yliopistoa – niin maantieteellisesti kuin kulttuurisesti – sitä helpompaa aineistojen hankkiminen on. Alueellinen vuorovaikutusverkosto voi myös luoda perustaa luottamukselle jota aineistojen kerääminen edellyttää.

Paikallisuudella on keskeinen merkitys tutkimustoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta. Jos Saimaan rannat halutaan jatkossakin pitää asuttuina, on osaamista oltava tarjolla esimerkiksi menestyksekkään yritystoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Samalla, kun luodaan tieteellisiin keskusteluihin uutta ja hyödyllistä tietoa, voidaan myös vastata alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Liian usein unohdetaan, että teoria ja käytäntö kulkevat parhaimmillaan tiiviisti käsi kädessä. Jos yliopistojen professoreiden halutaan osallistuvan erilaisiin kehitys- ja mentorointihankkeisiin, on tällöinkin tarpeen pitää yliopisto riittävän lähellä. Lopulta, kuinkahan moni diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri löytäisi tiensä Etelä-Karjalaan ellei olisi opiskellut LUTissa?  

Teoreettisten kontribuutioiden esittämisen kannalta yliopiston sijainnilla ei ole oikeastaan lainkaan väliä. Osallistuminen kansainvälisiin tieteellisiin keskusteluihin onnistuu periferiasta käsin samaan tapaan kuin tutkijoiden yhteistyö. Tiedelehtien arviointiprosesseihin tarkoitetut käsikirjoitukset nimittäin ladataan Internetissä lehtien sähköisiin järjestelmiin. Myös näiltä osin vanhanaikainen Helsinki-myytti joutaa siis roskakoriin.

Meillä on vaalit ovella. Toivottavasti kansanvallan kahvaan valittavat henkilöt tukevat aktiivisesti oman alueensa kansainvälisen tiedeyliopiston asemaa tulevaisuudessa. Samalla on hyvä muistaa, että Aalto ei ole tämän tarinan konna – ei edes kovin huono yliopistoJ. Aaltoon on panostettu paljon, joten toivotaan sen saavuttavan sille asetetut tavoitteet. Pääkaupungin innovaatioyliopisto on hyvä yhteistyökumppani myös ”maaseutuyliopistoille”. Työnjako ja resurssien yhteiskäyttö kannattavat.